Mieli lompsuu jo lomille, ihan hetki enää!

Juhannussauna

Mieli olisi jo lomamuudissa, hetki vielä pitää odotella että pääsee oman kesäkodin saunanlämmitykseen. Kevät ja alkukesän kylmyys jotenkin ovat herättäneet epäilyksen siitä, tuleeko se kesä ikinä.

Yksi kotimaan työkeikka jäljellä, tokihan siitä pitää ottaa kaikki ilo irti ja tutkia Suomen Turun seudun kirpparit.

Oi ihana loma, tule jo!

Heppahullun heppalapaset

Heppahulluni (11-v) sai synttärilahjaksi lapaset❤️. 

Lähes onnistunutta

Normaalisti mun tekeleet on vähän niin ja näin. Tällä kertaa voisin todeta että tädin synttärilahja onnistui. Tässä on siis tuunattu lasten farkut uusiokäyttöön. Aurinkoista sunnuntaita!

Pottua pukkaa

Nyt se on kuulkaa kesä, sillä saavistani pukkaa pottua oikein urakalla (kaikki 5 pottua mitä sinne on laitettu). Saa nähdä, josko minusta tulee joka vuotinen pottutarhuri. Sitten kun kilojen kokoista satoa nostellaan, niin varmaan jatko suunnitelmat tarkistuvat.

On se vaan niin kiva katsoa omia kätten jälkiä. Ainakin joskus. Onneksi kuvassa ei näy rikkaruohot. Ja roskat. Ja romut joita ei vaan jaksa siirtää muualle. Mutta se on mun ikioma pottu <3

Nyt on se hetki

Alkuvuoden vakavan sairastelun jälkeen olen vihdoin saanut luvan liikkua. Tai no luvan sain jo toukokuun alussa. Mut hei, mä olen asennoitunut siihen. Ainakin lukenut Me Naiset -lehtiä. Jukka Poika kertoi että tramppatreenit on hyviä. Kokeilin ja lopetin kun poikani kysyi: "äiti miksi sä et hypi ilmaan". Laskin sataan(tuhanteen) ja se oli sitten siinä. Kuntopyörä on koristanut olkkaria kuukauden päivät. Kerran polkasin vartin. Kyllä mä tätä käytän ahkerasti. Yhtä ahkeraan kuin sitä Crosstraineria siellä varastohuoneessa (toimii tosi hyvin vaatepuuna).

Mutta mutta. Nyt on kerätty sitä liikunnan intoa jo tovi (ei ole ihan löytynyt vielä, mutten mä siihen lannistu) ja olisi aika ehkä miettiä syömisiä. Kahlattu läpi Mimi ja Maikkeli kirjat, 5:2 paasto on kyllä ihan mun juttu. On se. Osaan nyt jo ulkoa kaikki kikat. Vitsi kun ikinä ei (muka) ole aikaa paastota. Vaaka näyttää koko ajan samaa, ei tää toimi (no eikai.). No uusi juttu on, mihin taas syöksytään suin päin: whole 30. Jotain kai ollaan syömättä 30 päivää. En mä nyt yksityiskohtia mieti, kerrankin taas intoa riittää. Siis kyllä mä seuraan niitä tuolla Instassa. Ostin jo varoiksi vähän kirraavan paidan, kun oli niin ihanan valkoinen ja siihen sopivat ihanan siniset farkut. Kyllä se kohta hyvältä näyttää..

Sit kesällä. Ai niin nyt on kesä. No mut sit lomalla. Nyt vielä viimeiset karkit. Saahan ne kuolemaantuomitutkin, ehkä jotain.

Nelli Nuudelipään kissa....

Risto Rääppäjän ystävällä, Nelli Nuudelipäällä, on sellainen suloinen kissa-pehmo nimeltään Alpo. Alpo on virkattu. Ei se ny niin vaikeeta ole suihkia yks kissa... 

 

Varsinkin kun Kotoisa Elämä -blogin kirjoittajakin osasi, ihan helppoa on.

 

No ei tullut ihan yhtä hieno ei. Mutta sinnepäin. (Ei, tämä ei ole hiiri...)

 

 

 

 

 

Mulla oli niinku visio täydellisestä Isoäidin neliö -peitosta

Kaikki kokeilut alkaa aina vähän samaan tapaan.

Sain vision, miltä täydellinen Isoäidin neliö -viltti näyttää. Sellainen hempeän värinen, kaunis sisustuselementti. Mikä tässä nyt sitten mättää, on yhtälö minä ja virkkuukoukku. En siis osaa virkata, mutta peitto oli saatava. Erinäisiä iltoja virkkasin purin, virkkasin purin... Kunnes You Tube opasti kädestä pitäen virkkauksen salat (tai no ei se vielä niitä saloja mulle paljastanut, kunhan kantta raotti).

Tuloksena siis, ehkei niin hempeän täydellinen, mutta on se lämmin. Nimesin sen kuvaavasti "Oksennus peitolla". En lannistu en, mitähän sitä seuraavaksi kokeilisi?