Alkuvuoden vakavan sairastelun jälkeen olen vihdoin saanut luvan liikkua. Tai no luvan sain jo toukokuun alussa. Mut hei, mä olen asennoitunut siihen. Ainakin lukenut Me Naiset -lehtiä. Jukka Poika kertoi että tramppatreenit on hyviä. Kokeilin ja lopetin kun poikani kysyi: "äiti miksi sä et hypi ilmaan". Laskin sataan(tuhanteen) ja se oli sitten siinä. Kuntopyörä on koristanut olkkaria kuukauden päivät. Kerran polkasin vartin. Kyllä mä tätä käytän ahkerasti. Yhtä ahkeraan kuin sitä Crosstraineria siellä varastohuoneessa (toimii tosi hyvin vaatepuuna).
Mutta mutta. Nyt on kerätty sitä liikunnan intoa jo tovi (ei ole ihan löytynyt vielä, mutten mä siihen lannistu) ja olisi aika ehkä miettiä syömisiä. Kahlattu läpi Mimi ja Maikkeli kirjat, 5:2 paasto on kyllä ihan mun juttu. On se. Osaan nyt jo ulkoa kaikki kikat. Vitsi kun ikinä ei (muka) ole aikaa paastota. Vaaka näyttää koko ajan samaa, ei tää toimi (no eikai.). No uusi juttu on, mihin taas syöksytään suin päin: whole 30. Jotain kai ollaan syömättä 30 päivää. En mä nyt yksityiskohtia mieti, kerrankin taas intoa riittää. Siis kyllä mä seuraan niitä tuolla Instassa. Ostin jo varoiksi vähän kirraavan paidan, kun oli niin ihanan valkoinen ja siihen sopivat ihanan siniset farkut. Kyllä se kohta hyvältä näyttää..
Sit kesällä. Ai niin nyt on kesä. No mut sit lomalla. Nyt vielä viimeiset karkit. Saahan ne kuolemaantuomitutkin, ehkä jotain.
On muuten kiva asu (vaikka en paljasta palaa enempää. Varsinkin kun syö lounaaksi nuudelia, josta roiskuu jotain epämääräisiä pieniä oransseja pisteitä rinnuksille. Siis niin mun tuuria. Tiesin että mun ei pidä mitään subia vedellä, kun sotkematta en osaa. Osaan siis jatkossa välttää myös nuudelit. Mukavaa viikonloppua!
VastaaPoista